lauantai 8. tammikuuta 2022

Mietteitä vuoden aluksi

Siinä kävi sitten niin, että koko joulukuu oli niin työntäyteinen ja rankka, että blogin päivittäminen oli pakko unohtaa. Nykyään osaan jo karsia asioita ja jätän tekemättä jutut joilla ei ole kiire. Yleensä ne vain sattuvat olemaan niitä juttuja joista nautin, kuten hengaaminen blogin äärellä tai jonkin käsityön kimpussa nypertäminen. Aloin esimerkiksi joulukuun alussa neuloa villapaitaa koiralleni ja tuossa se pöydällä lojuu keskeneräisenä. Paita etenee parilla rivillä joka aamu kahvia juodessa. Kuuntelen radiosta samalla uutiset ja "meditoin" itseni alkavaan päivään. Joskus aikanaan aamuhetkeeni kuului myös meikkaaminen mutta sellainen ylellisyys on jäänyt pois korona-aikana. Meikki tuppaa leviämään maskin alla ja näppylät vain villiintyvät. Veikkaan, että maskien myötä erilaiset näppyongelmat ovat lisääntyneet. Ainakin moni tuttavani virnistelee elävänsä teinivuosia uudelleen.


Mitään uuden vuoden lupauksia en tehnyt. En enää kuvittele aloittavani uutta terveempää elämää tai tee pyhiä lupauksia ollakseni sitä, tätä ja tuota. Yhden uuden jutun olen kyllä aloittanut mutta sillä ei ole mitään tekemistä uuden vuoden kanssa. Liityin äänikirjojen suureen kuuntelijakuntaan. Olen jo pitkään harmitellut kuinka maailmassa on miljoonia loistavia tarinoita ja ne kaikki jäävät lukematta, koska keskittymiskykyni ei riitä lukemiseen. Ajatus alkaa harhailla ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen tai vaihtoehtoisesti nukahdan. Yhden kirjan parissa saattaa mennä iäisyys. Toivon äänikirjojen olevan ratkaisu tähän dilemmaan. Kuuntelussa on tällä hetkellä Auschwitzin tatuoija sekä Rottien suojeluspyhimys. Näistä kahdesta ensiksi mainittu toimii minulla paremmin. Ehkä siksi, että lukijana on mies ja tarina on kaikessa kamaluudessaan tosi.


Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle ja palaillaan juttusille :)