Syksyisessä metsässä

 

Syön joka päivä paljon marjoja. Puolukat ovat lemppareitani. Ymmärtääköhän suomalaiset miten etuoikeutettuja täällä ollaan, kun meillä on metsät täynnä monenlaista sientä ja marjaa joita jokaisella on oikeus kerätä..

Kuiva ja kuuma kesä näkyy marjasadossa selvästi. Tuntuu kuin olisin kerännyt rosepippureita. Niin piskuisia suurin osa puolukoista oli. 

Metsässä kävely on ihanaa. Syksyinen metsä on paras. Ei hulluna huutavia lintuja eikä joka paikkaan tunkevia ötököitä. Vain hiljaista tuulen huminaa, puiden naksahtelua ja ruskan värejä.  Syksyinen metsä on myös täynnä erilaisia tuoksuja. Tunnistatko sinä maan tuoksun? 

Suppilovahveroita löytyi. Tämä suppisnippu piilotteli lahonneen puun suojissa. Niiden kavereita oli lähistöllä muovikassillinen. 

Komeat kärpässienet

Metsässä kulkiessani mieleen tuli eräs runo:

"Mielikki metsän emäntä,

Muori puhasmuovollinen,

Varustellos mun varani,

Kohotellos kohtaloni!

Aukase metinen arkku,

Mesilipas liikahuta,

Sisässä salon sinisen,

Kummun kultaisen navalla!

Pane kulta kulkemahan,

Hopia vaeltamahan,

Vasten miestä valkiata,

Kovin koivun karvallista!"

(Kanteletar) 

Mielikki oli muinaissuomalaisten naispuolinen metsän jumala. Mielikkiä oli puhuteltava ja maaniteltava kauniisti, jos mieli saada metsästysreissuilta saalista. 

Mielikki oli parantaja ja metsän koristaja ja kaunistaja. 

Ilmankos Mielikki mielessä kävi, kun kaikki Metsässä näytti niin hienolta. 

Makeaa...

Pipareita leipoessa taikinasta jää aina pieni jämäköntti, jolle ei oikein tiedä mitä tehdä. Roskiin ei viitsisi heittää mutta ei jaksaisi myöskään leipoa vajaata pellillistä. Kun lapset olivat pieniä, tätä ongelmaa ei ollut. Arvaatte varmasti miksi....

Se pieni jämäköntti jäi nytkin ja ratkaisin asian tekemällä lisää Halloween-kemujen koristeita. Olkoon tässä vaikka löyhä kytkös Hannu ja Kerttu satuun. Sitä paitsi sain samalla ikään kuin vahingossa pitää karkkipäivän. Irtokarkkeja ei koskaan osteta vain muutamaa. Niitä ostetaan iso säkillinen!  

Syyspäiväivän seisaus

Tänään on syyspäivän tasaus jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Vanhan kansan mukaan se tarkoittaa syksyn ensimmäistä päivää jolloin kesä on kokonaisuudessaan ohi. Lähdemme kulkemaan kohti vuoden pimeää ajan jaksoa joka on joillekin synkkää ja ahdistavaa aikaa ja toisille sitä parasta. Itse pidän syksystä ja pimeydestä valtavasti. Olen oppinut näkemään sen antaman levon, rauhan ja hiljaisuuden. Olen joutunut huomaamaan, että meissä ihmisissä on edelleen sama rytmi luonnon kanssa ja meidänkin tarvitsee vaihtaa hidas vaihde päälle päivien pimetessä. Ilman sisimmän kuuntelua tulee yhteen törmäyksiä jotka näkyvät väsymisenä, uupumisena ja kenties sairastumisena. 

Kaunista ja levon täyteistä syyspuolta jokaiselle. 

Pippuripiparit

Meidän keittiössä tuoksuu ihanalta! Tein eilen illalla piparkakkutaikinan tekeytymään ja tänä aamuna leivoin sen. 

Piparit lähtevät mukanani keskiaikaharrastajien viikkotapaamiseen ja sen takia yritin metsästää nimenomaan keskiaikaista pippuripipariohjetta. Itselläni on muutama keskiajan keittokirja mutta niissä ei ole piparkakkuohjetta ja enkä löytänyt sitä netistäkään. Tiedän, että keskiajalla on piparkakkuja syöty ja monet piparkakkuohjeet sisälsivät reilusti pippuria. Pippurilla katsottiin olevan monia terveydenhoidollisia ominaisuuksia. Sillä parannettiin esimerkiksi pääkipua, ruokahaluttomuutta, yskää, vatsa-ja maksa ongelmia, horkkaa ja rintatautia. Nykyisten joulupiparien juuret ovat keskiajalta peräisin.

Etelä-Suomen Sanomissa ollut ohje vuodelta 2009 on lähinnä sitä mitä hain. Keskiajalla toisin ei käytetty kohotusaineita ja sokerin tilalla makeuttajana toimi hunaja. Jaan ohjeen tähän teille muillekin ja samalla se jää itselleni muistiin. 

PIPPURIPIPARIT

2 dl tummaa sokeria

1,5 dl hunajaa

3 rkl siirappia

1,5 dl maitoa

75 g voita

1,5 tl ruokasoodaa

500 g vehnäjauhoja

1 rkl jauhettua inkivääriä

1 rkl jauhettua neilikkaa

1 rkl jauhettua muskottipähkinää

2 rkl jauhettua pippuria

6 rkl kanelia

2 rkl jauhettua korianteria

Kiehauta sokeri, voi ja mausteet. Anna jäähtyä. Lisää maito ja kuivat aineet. Anna taikinan maustua muutama tunti tai mielummin yön yli.

Lopputulos on normaalia vaaleampi, koska minulta uupui tumma siirappi ja korvasin sen vaalealla siirapilla. Maku on pippurisen poltteleva ja herkullinen. 

Miten olisi kummitusjuhla?

 Viime syksynä pidin elämäni ensimmäiset Halloween-juhlat. Jotenkin siihen asti olin pitänyt sitä amerikkalaisena hömpötyksenä. Mutta nyt.... ehkä Korona ja muut elämässä tapahtuneet raskaat asiat ovat saaneet ajattelemaan asiaa toisin. Aina on aihetta juhlaan. Aina voi pitää hauskaa. Aina voi nauttia elämästä ja toteuttaa erilaisia ideoita, etenkin jos ne ilahduttavat myös muita.  

Ensimmäiset Halloween-kemut olivat suksee. Niihin osallistuivat sisarukseni perheineen. Pääpaino  oli "ällöttävällä" herkkutarjoilulla. Juhlapöydässä oli silmämunakakkua, limalieroja, peikon räkäpalloja jne. Lapsia nauratti ja herkut maistuivat, vaikka itseäni jotenkin ällötti ajatus peikon räästä. Olin toki  satsannut myös kodin koristeluun ja pukeuduin naamiaisasuun. Kummitytöltä sain sen verran palautetta, että seuraavista juhlista voisi tekoveren jättää pois. Ok, se sopii. 

Hämähäkin seittiä oli paljon joka paikassa.

Mulkoileva silmämunakakku. Takana apinanaivoviipaleita.

Koska koristeiden hankkiminen on aika tyyristä, valmistan osan itse. Tänä aamuna valmistui kuvassa oleva kiltti kummitus. Se saa kaveriksi varmasti muitakin, kokonaisen kiltin kummituslauman. 

Pihlajanmarjat helminauhaksi

Pihlajanmarjahyytelö on kummitellut takaraivossa koko syksyn mutta jostain syystä laiskuus iski ja valitsin omasta mielestäni helpomman vaihtoehdon eli marjojen kuivaamisen koristekäyttöä varten. (Joku muu voi ajatella toisin ja pitää hilloliemien keittämistä parempana nakkina.) 

Muutama ystäväni on toivonut minulta koristekranssia jouluksi ja valmistelut sitä varten on hyvä aloittaa jo nyt. Tänä vuonna pihlajanmarjasato on ollut ennätyksellinen ja ne ovat muutenkin niin kauniita, perinteisiä ja kaiken lisäksi ilmaisia, että tottahan toki hyödynnän niitä kransseissa tai sitten muualla.

 

Pujottelin pihlajanmarjat yksitellen ompelulankaan neulaa apuna käyttäen. Sormista tuli mukavan tahmaiset.

Siinä ne nyt suloisesti roikkuvat ja kurtistuvat kuivuessaan. Jos oikein pitkiä marjanauhoja malttaa tehdä, saa niistä kuuseen kauniit koristeet. Funtsikaas... Pieni pöytäkuusi, jossa koristeina pihlajanmarjanauhaa, popkorninauhaa ja latvassa olkitähti... Aina ei tartteta glitteriä.

Miehen perussukat

 

Aina loppukesästä teen kyselykierroksen perheenjäsenille villasukkatarpeesta. Vaikka omasta mielestäni onkin niin, että villasukkia ei voi koskaan olla liikaa, ei kaikki muut ole samaa mieltä enkä viitsi neuloa sukkia kaappiin pölyyntymään ja viemään tilaa. Pojaltani tuli heti vastaus, että hänellä on villasukkia sen verran mitä käyttää. Mieheni sen sijaan kyseli villasukkien perään syksyn ensimmäisinä viileinä iltoina. Neuloin siis miehelleni syksyn ensimmäisen sukkaparin metsänvihrein sävyin. 

Sääennusteen mukaan alkava viikko tuo mukanaan jäämereltä kylmät pohjoiset tuulet ja syysmyrskyn. Villasukille on tarvetta. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Villakankainen pussukka

Opiskelin tekstiiliartesaaniksi vuosia sitten ja meillä oli ihana opettaja joka kannusti tekemään hetken mielijohteesta erilaisia kudontakokeiluja, vaikka ne olisivat tuntuneet hassuilta ja materiaalit yhteensopimattomilta. Hän haali jostakin lankavaraston kätköistä kasan jämälankoja ja käski tehdä kangaspuille koko luokan yhteisloimen. Puilla lepäsi sulassa sovussa ehdat villalangat ja chenillet. Ainoa asia mihin hän puuttui oli värien sommittelu. Joku harmonia oli oltava ja opettajallamme oli pettämätön värisilmä. Kudontalangan saimme valita itse. 

Kun kangas oli valmis se laitettiin huopumaan pesukoneeseen ja jännittyneenä odotimme lopputulosta. Kirjavien jämälankojen sekamelskasta syntyi erittäin kaunis persoonallinen huopakangas. Kankaasta jokaiselle leikattiin pala jonka oli itse kutonut. Tästä kangaspalasta tein itselleni loppukesästä keskiaikaharrastusta varten pussukan johon mahtuu vähän isompiakin tavaroita. Pussukka roikkuu vyötäröllä ja on solmittuna vyöhön kiinni. 

Kuvassa hennot pastelliset värisävyt eivät näy. Vihreät nyörit pyörittelit nyörihaarukalla. Koristeena on pieniä kulkusia. 

Tunnista tähtiä

 

Lapsena makasin usein kesämökillä järven jäällä katse kohti tähtitaivasta. Valosaaste oli kilometrien päässä, ympärillä hiljaisuus. Ainoastaan pakkasjää paukahteli ja puut narisivat. Mitä kauemmin yllä kaareutuvaa tähtitaivasta katsoi, sitä syvemmälle näki. Joskus otin mukaan tavalliset kiikarit. Kuun niillä näki jo melko hyvin. 

Uteliaisuuteni ei koskaan edennyt sille tasolle, että olisin vonkunut vanhemmiltani kaukoputkea tai opetellut tähtikuvioiden nimiä. Nautin vain tähtitaivaan suunnattomasta kauneudesta.

 Aikuisena olen innostunut tähdistä uudestaan. Ystävältäni sain vinkin kuinka voin helposti tunnistaa tähtiä puhelimeen ladattavan Stellarium -sovelluksen avulla. Nyt kuljen iltaisin omalla pihalla ja tiirailen taivaalle puhelimen kanssa. Olen löytänyt jo Jupiterin ja Saturnuksen. Ne loistavat uskomattoman kirkkaina. Ehdotin jo miehelleni, että joku ilta mennään ulos vilttien ja vällyjen kanssa mukana kuumaa juomaa. Pidetään tähtien katseluilta. 

(Kuvituskuvat Pinterest)