Paahdetut joululta maistuvat mantelit

Tänään on luvassa harrastusmenoja jotka kestävät koko päivän. Jotain evästä täytyy mukaan ottaa ja mieluusti vielä sellaista jotka voi yhdistää keskiaikaan, koska puuhat liittyvät siihen. 

Tein eilen valmiiksi kaali-kinkku-porkkana-täytteisiä ruisnyyttejä ja jälkkäriksi paahdettuja manteleita joiden ohjeen löysin Yhteishyvästä. Manteleiden ohjeen jaan teidänkin iloksi. Manteleissa käytetyt mausteet ovat ihanan jouluisia mutta keskiajalla ne olivat arkipäivää ympäri vuoden. 

 300g Manteleita (mieluummin kuorimattomia) 

1 rkl Rypsiöljyä

3 rkl Siirappia

1,5 tl Sormisuolaa

1,5 tl Kanelia

1 tl Inkivääriä

1 tl Kardemummaa

1 tl Rouhittua mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Mittaa kulhoon öljy, siirappi ja mausteet. Lisää mantelit ja sekoita hyvin. Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda uunin keskitasolla 5min ja sen jälkeen kääntele manteleita. Paahda jälleen 5min ja sitten kääntele. Lopuksi paahda vielä 5min.

Anna jäähtyä kokonaan ja kaada sitten kulhoon/rasiaan. Valmiit mantelit säilyvät ilmatiiviissa rasiassa 2 viikkoa. 

Tosi hyviä. Ohjeen mausteseos on aika mieto. Itse laitan seuraavaan satsiin enemmän mausteita. 

Jouluun on tasan 4 kk!

Hetki sitten oli kesä ja kohta on jo joulu. Ainakin minun mielestä 4 kuukautta on tosi lyhyt aika. Kun suurin osa päivästä menee kaikkiin arkisiin asioihin kuten töissä käyntiin, ei 4 kuukautta joulun funtsimista ja valmistelua ole yhtään liikaa!

Kun ilmat ovat kääntyneet sateisiksi, on mieleen hiipineet erilaiset kuumat juomat kuten glögi ja kardemummakaakao. Täydensin kuluneella viikolla kaakao- ja kardemummavarastoni sitä hetkeä varten, kun kaakaohimo iskee. Vaahtokarkkejakin ostin mutta ne söin lähes samantien. Mussutin posket pullollaan kuin murmeli.. Vaahtokarkit ovat lemppareitani. Etenkin ne isot alkuperäiset jotka kestävät myös nuotiolla paahtamisen. En ymmärrä kuinka jotkut pystyvät ylläpitämään kaakaobaaria kotonaan, koska mulla olisi ainekset (lue karkkikoristeet) koko ajan loppu. 

Jouluaskarteluja teen nykyään tosi vähän mutta muutama kranssi on tuloillaan. Työkaverini oli nähnyt jossain villalankapalleroista tehdyn ovikranssin ja mietti mistä sellaisen saa, kun hän itse ei harrasta mitään kädentaitoja. Lupasin tehdä hänelle kranssin. Olen joskus ollut niin viisas, että lajittelin kaikki jämävillalangat värien mukaan laatikoihin joten nyt homma on helppo. Sen kuin pyörittelee vaan....

Mukavaa joulun odotusta!

Persoonallinen puoti

 

Haminassa sijaitsee erikoinen kauppa. Se ei ole kirpputori, vaikka myynnissä on pelkkää käytettyä tavaraa. Se ei myöskään ole sisustusliike, vaikka kaikki onkin tarkoitettu kodin rakentamiseen ja laittamiseen. Kaupan nimi on osuvasti Rakennuspuoti. Erityisesti entisöinnistä, historiasta ja rustiikkisesta sisustamisesta innostuneiden kannattaa käydä täällä. Veikkaan, että Steam Punk diggaritkin löytävät monenlaista herkkua. Puoti ei ole auki joka päivä mutta omistajien kanssa voi asiasta neuvotella. He olivat todella palvelualttiita.

Hyvässä kunnossa oleva lasten polkupyörä.

Voimistelu "hevonen". Tämä olisi aika magee keskellä isoa olkkaria. 

Vesikelkka lastinaan tyhjiä pulloja

Lastensänky, tämä oli oikeasti vanha. Jugendia? Mieleeni putkahteli heti kummitustarinat joissa  tyhjillään olevasta lastenhuoneesta kuuluu edelleen kikatusta ja tavarat liikkuvat itsekseen... 

Paljon erilaisia kahvoja

Valurautaisia uuninluukkuja

Kuvattavaa olisi ollut paljon mutta ihan kaikesta en kehdannut kuvia ottaa. Myös muita ihmisiä oli liikkeellä ja täytyy jonkinlaista turvaväliä pitää. Mitään en tällä kertaa ostanut mutta hieman jäi kaivelemaan kaksi valurautaista lyhtyä joista saisi fiksaamalla sisälle tosi upeat valaisimet. 

Karamellisukat

Ulkona tuuli viuhuu niin, että kolina käy. Meidän vanhan talon peltikatto kumahteee, humisee ja paukahtelee. Omalla tavallaan se on jännittävää ja viehättävää. Olen aina rakastanut myrskyjä. Jos en tarvitsisi lukulaseja käsitöiden tekemiseen, istuisin varmaankin työhuoneessani kynttilän valossa ja ottaisin kaiken ilon irti tästä luonnon tarjoamasta elämyksestä ääniefekteineen. 

Mulla jatkuu keskeneräisten töiden valmiiksi saattaminen. Kuvassa olevia sukkia aloin neuloa yli vuosi sitten kevään korvalla, kun ihastuin Novitan pastellisävyiseen lankaan. Tykkään tehdä villasukista pitkävartisia, koska ne lämmittävät ihanasti pohkeita syksyisillä kävelylenkeillä ja blokkaavat talvella lumen pääsyn lahkeen sisäpuolelle. Veikkaan kyllä, että kuvan karamellisukat pääsevät käyttöön vasta ensi keväänä, kun pastellisävyt alkavat kiehtoa uudelleen kevään auringon säteiden myötä. 

Joululaulujen top ten

Kuuntelin aamulla Jouluradiota. Oli mukava kurkistaa tuttuja Jouluradion nettisivuja, vaikka ei sinne kesäaikaan päivityksiä juuri tulekaan. Luin nostalgiahuumassa uutisia menneiltä jouluilta ja kurkkasin mitkä ovat tämän hetken kuunneilluimmat joululaulut. Aloin miettiä miltä oma top 10 listani näyttäisi, jos saisin päättää soittolistan..

Järjestys on satunnainen.. 

Kun maas on hanki

En etsi valtaa loistoa

Tuikkikaa oi joulun tähtöset

Tonttu Torvinen

Tonttu

Pikku oravien joululaulu 

Maa on niin kaunis

Avaruus

God rest ye merry gentlemen

Carol of the bells 

Miltä sinun listasi näyttää? 

Mitä jos mekossa on reikä?

Jos sulla tulee sukkaan reikä, parsitko sen? Täytyy myöntää, että ainakin meillä tavalliset sukat menee suoraa tietää roskikseen tai koiranleluiksi. En parsi. 

Parsiminen on vuoden 2021 käsityötaito ja on tekee uutta tulemistaan. Sen verran kartalla olen, että tiedän kyllä miltä kauniisti parsittu villasukka näyttää ja olen yrittänyt jäljitellä tätä taidon näytettä. Oikeaoppisesti parsittu paikka on nimittäin myös kestävä. Noh, ne minun tekeleet eivät yllä entisaikojen emäntien tasolle. Ovat jotenkin muhkuraisia. Jospa ajan kuluessa kehityn.

Keskiaikaharrastajana mulla on joukko vaatteita jotka ovat työläitä valmistaa mutta tietenkin kuluvat käytössä ihan niin muutkin vaatteet. KA-vaatteissa kulumista tapahtuu etenkin helmoissa, hihansuissa, kaula-aukoissa ja sitten kiilamaisissa "muotolaskoksissa". Helmat ja hihansuut on helppo korjata mutta kiilojen kohdat aiheuttavat päänvaivaa. Ihan miten vaan niitä ei voi kursia kasaan, jos haluaa siistin lopputuloksen. 

Ratkaisin pellavamekkoni kohdalla asian näin. Jos et voi peittää, korosta. Kirjaillun kohdan alla on reikä. Nyt reikä on ummessa ja ympäröivä alue vahvistettu pistoin.

 

Nurjalle puolelle laitoin kangaspaikan jonka ompelin saumoihin kiinni. Kirjailu on tehty paikkakankaan läpi. 

Kun tätä postausta kirjoitan, ulkona viuhuvat jo loppukesän tuulet. Tekisi mieli sanoa syksyn tuulet mutta ihan vielä ei olla siellä. Vettä tulee kuuroittain kaatamalla ja mieheni kanssa mietitään mitä uskaltaa tälle päivälle suunnitella ettei täysin kastuta, jos ulos lähdetään. 

Ehkä linnoittaudun koko päiväksi käsityökammiooni ja annan ajatusten vaeltaa kekrin aikaan ja jouluun...

Siniharmaat villasukat ja tuoleihin uudet päälliset

 

Nämä pitkävartiset villasukat neuloin viime talvena mutta langanpät sain pääteltyä vasta tänä aamuna. Eikä pääteltävää ollut edes kuin muutaman pätkän verran! Samanlaisia keskeneräisiä projekteja on odottamassa useampi. Villasukkien kohdalla, siis jos ovat vielä neulomisvaiheessa, olisi kaikkein viisainta purkaa koko työ. Käsiala tuppaa muuttumaan ainakin minulla päivästä riippuen ja se näkyy sukassa. Valmiista työstä voi suoraan lukea milloin emäntä on ollut hyvällä tuulella ja milloin otsassa on tykyttänyt kiukkupatti. 

Olen saanut jotain ihan valmiiksikin.

Yli 20 vuotta vanhat keittiön tuolit saivat uudet päälliset. Olen ne jo kerran aikaisemmin päällystänyt, koska alkuperäiset kankaat eivät kestäneet paria vuotta kauempaa. Seuraavan kankaan ostin suoraan verhoilijalta ja se kesti lapsiperheen villiä arkea aina näihin päiviin. Nyt nämä kolmannet päälliset ovat sisustusliikkeen jämäpaloista tehdyt ja siksi jokainen tuoli on hauskasti uniikki. 

Nappeja itse tehden

Kun harrastuksena on keskiaika, on melkein itsestään selvää, että kaikenlainen käsillä tekeminen on lähellä sydäntä. Tiedän ainoastaan yhden keskiaikaharrastajan joka ei nauti ompelusta tai käsillä näpräämisestä. Silti hänkin tekee ison osan harrastukseen kuuluvasta vaatetuksesta itse, vaikka muutoin keskittyy musiikkiin. 

Minä taas nautin olostani lankojen, neulojen, saksien, kaavojen ym ompelumatskujen keskellä. 

Eilen innostuin tekemään nappikokeiluja villahuppuani varten. Huppu on ollut valmiina jo pari vuotta mutta en ole löytänyt mieleisiäni nappeja. Välillä homma on vähän unohtunutkin. Ihan millaisia nappeja tahansa ei voi laittaa, koska kaiken on oltava tiettyyn aikakauteen sopivaa. On olemassa keskiaikaan erikoistuneita nettikauppoja mutta sekään ei takaa, että nappeja löytyy.

Monesti on parasta tehdä itse. 

Löysin Pinterestistä aikakauteen sopivan ohjeen. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kultalankaa mutta totesin, että villalankakin toimii oikein hyvin. "Napin sydän" on puuhelmi jonka keskellä olevan reiän on oltava riittävän iso useamman langan läpivientiin. 

Kun puuhelmi on jaettu säteittäin kahdeksaan osaan, aletaan lankaa pujottaa joka toisen sädelangan yli ja joka toisen ali.

Lopputulos on aika sievä. 

Näihin saa hyvin uppoamaan jämälangat.

Kannattaa muuten ottaa pujotteluun riittävän pitkä lanka jotta saa koko Napin tehtyä yhdellä langalla.