tiistai 25. toukokuuta 2021

Kahvilla

Olen ollut samassa työpaikassa valmistumisestani asti eli melkein 20 vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt muuttua paljon. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet niin hurjia, että olen alkanut miettiä alan vaihtoa tai ainakin työpaikan vaihtoa. Työskentelen terveydenhuollossa. 

Kunnassamme jylläävien sote-uudistusten takia osastomme yhdistettiin toisen osaston kanssa reilu vuosi sitten. Kahden osaston henkilökunta ei luonnollisestikaan mahtunut uudelle osastolle vaan osalle tarjottiin töitä muualta. Saimme sanoa hyvästit hyvin toimiville työyhteisöille jotka ovat olleet ärkeä tukiranka raskaassa työssä.

Kahden toimintakulttuuriltaan erilaisen työyhteisön yhteen sovittaminen ja yhteishengen luominen ei ole ollut helppoa0. Ajan kuluessa ja miljoonan yhteisen palaverin jälkeen olemme saaneet hommat mutta kahtia jakautuminen näkyy edelleen vahvasti. Tämän lisäksi esimies vaihtui jälleen kerran, joku myös eläköityi ja joku irtisanoutui, koska ei jaksanut muutospolitiikkaa.

Henkilökohtaisesti olen aika väsynyt ja tympiintynyt tähän kaikkeen. Olen tottunut pohtimaan tällaisia töihin liittyviä asioita yhdessä kollegoiden kanssa mutta nyt tilanne ontuu, koska emme ole vielä hitsautuneita yhteen. 

Onneksi on olemassa ihania ystäviä jotka ovat valmiita kuuntelemaan. Erityisen kullanarvoinen on ystävä joka on  tuntenut sinut lapsesta asti ja hän työskentelee samalla alalla. Tällaiselle ystävälle laitoin tänään "hätäapuviestin" ja niinpä istuimme pitkän tovin kahvilassa puhumassa ja syömässä päärynämoussekakkua. Vaikka mitään tyhjentäviä vastauksia ei saisikaan, puhuminen selkeyttää ajatuksia. Ihan niin kuin blogin kirjoittaminenkin. 



sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Valkoisen paperin kammo

Uuden blogin ensimmmäinen postaus. Kamalaa. 

Pitääkö minun esitellä itseäni ja kertoa miksi olen täällä? Onko jotain uutta ja erikoista tarjottavaa blogimaailmalle? Blogioppaiden mukaan pitäisi olla selkeä aihepiiri, koska nykyään kukaan ei jaksa lukea päiväkirjamuotoista selontekoja. Really?! Mun mielestä ne on just parhaita!

Kimpivakassa tartutaan hetkeen ja aijon kirjoittaa asioista joita teen historianharrastajana, jouluhulluna ja keski-ikäistyvänä metallimusiikkidiggarina.