torstai 4. marraskuuta 2021

Sininen joulu

Nyt on Halloween siirretty omiin laatikoihinsa odottamaan ensi vuotta. Ajatukset alkavat kääntyä jouluun, lilliputtiaskel kerrallaan.

Kävin kaupoilla etsimässä eteisen ikkunaan uutta verhoa ja hakusessa on jotain sinistä. Olen aika suoraviivainen kaikissa hankinnoissani. Ensin on visio, yleensä hyvin epämääräinen ja sitten tiedän mitä haluan, kun näen sen. Tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, että ainakaan omassa kaupungissa sininen ei kuulu talven muotiväreihin. Täytyy lähteä merta edemmäs kalaan. 

Sininen väri kiehtoo sen verran kovasti, että hain sinistä inspiraatiota Pinterestistä. 

💙

Kulta ja tumman sininen ovat nappi yhdistelmä. 

DIY by Prasad Kumar

💙

Vaihtelua glögille tai vaikka tervetuliaismaljaksi pikkujouluihin. 

Ashley @ Wishes & Dishes
Blue Christmas Coconut Cocktail
5 min 

1/2 cup: Kookos kermaa
1 cup: ananasmehua

Paljon jäitä

1/2 cup: Curacao, blue
1/2 cup: Vodka

💙

Joulukoristeita oli sinisen sävyissä niin paljon, että silmissä vilisee vieläkin. Puhallettu lasi on ikiaikainen suosikkini, samoin kaikki käsin maalattu. 

From House To home 

💙

Behance 

💙

Sinistäkin sinisempi Elsan lumitähti elokuvasta Frozen. 

💙

Mikä väri puhuttelee sinua tänä jouluna? 

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Myssy vanhasta pöytäliinasta

Se, että naiset kulkevat paljain päin, on verrattain uusi ilmiö. Kautta vuosisatojen neitoiän ylittäneet naiset ovat verhonneet päänsä jonkinlaisella liinalla, huivilla, myssyllä tai hatulla. Keskiajalla ilman päähinettä esiintyminen sallittiin lasten lisäksi vain kuninkaallisille tai muutoin erittäin korkeassa asemassa oleville. Tosin viikingeillä oli omat tapansa tässäkin. He kiinnittivät huomioita kauniiseen pukeutumiseen, koruihin ja hoidettuun habitukseen mutta päähine ei ollut oleellinen.

Olen harrastanut keskiaikaa jo monta vuotta ja esiinnyn erilaisissa keskiaikatapahtumissa ylhäisönaisen roolissa. Käytän 1300-luvun asukokonaisuuden kuuluvaa huntua joka on välillä pitkä ja välillä lyhyempi riippuen siitä teenkö taloustöitä vaiko osallistun hovielämään. Huntu täytyy kiinnittää johonkin tai se ei pysy päässä. Pitkähiuksiset ystäväni punovat letit pään yli ja kiinnittävät hunnun huntuneuloilla hiuksiin. Itse lyhythiuksisena käytän hunnun alla myssyä johon hunnun kiinnittäminen onnistuu niin ikään huntuneuloilla. Erilaisia myssyjä käytettiin myös ilman huntua.

Yleensä myssy on tehty pellavasta, hampusta tai muusta kasvikuidusta. Kyseisiä materiaaleja löytyy aika hyvin nettikaupoista tai keskiaikamarkkinoilta. Koska kaikkia materiaaleja ei aina viitsi ostaa uutena (tämä harrastus nimittäin nielee rahaa),on ihan järkevää miettiä millaisia kierrätysmahdollisuuksia on käytettävissä. Minulla on nyt työn alla myssyaihio vanhasta pöytäliinasta.



Yksinkertaisten käsitöiden tekeminen on valtavan rentouttavaa. Ompelen kaiken käsin. Ompelukoneella ja minulla on haasteellinen suhde. Emme oikein ymmärrä toisiamme, vaikka olenkin vaatetusartesaanin opinnot käynyt. 

torstai 28. lokakuuta 2021

Olipa kerran pienet kemut

 Meillä vietettiin pienet kauhukekkereitä. Sellaiset jotka sopivat lapsille eikä kukaan pelotellut ketään. Tarjolla oli tietysti herkkuja. Onnistuin gluteenittoman kakun leipomisessa mistä saan kiittää Kinuski Kissan helppoa ohjetta. Kakun päälle tarkoitettu valkoinen suklaakastike sen sijaan kokkaroitui ja turvauduin suunnitelmaan B eli kinuskikastikkeeseen. 


Musta kurpitsa lyhty virnuili olohuoneessa. 


Pikkiriikkinen kummitus leijaili ikkunassa. 


Myrkkypulloja ja kynttilän valoa. Aitoa Halloween tunnelmaa. Mieheni kyllä ihmetteli miksi pyysin häntä putsaamaan kynttilän pölystä. Kamalaa luomupölyn tuhlausta! 



Kaupoissa oli aika vähän varsinaisia Halloween-karkkeja. Kävin etsimässä niitä useammasta paikasta. Jouduin osaksi turvautumaan joulunamuihin kuten karkkikeppeihin. 

Kakun päällä Plan B eli kinuskikastike. Hyvää oli sekin. 

Ulkona on tällä hetkellä niin synkkää, että pieni hulluttelu on hyväksi. 

sunnuntai 24. lokakuuta 2021

Kämmekkäät

 


Myrsky pyyhäisi läpi Kymenlaakson ja aiheutti kaikenlaista kivaa pikku jäynää kuten siirsi laitureita vääriin paikkoihin, loi aivan uusia järviä ihmisten pihoille ja katkoi puita kulkuväylille ja autojen konepeltien koristeiksi.

Nyt on jälleen tyyntä ja aurinkoista mutta myös kylmää. Aamulla koiria ulkoiluttaessani nurmi rapsahteli askelten alla ja sormia paleli. Siitä inspiraation saaneena aloin etsiä ohjetta uudelle talvipipolle. 

Kuvassa näkyvät kämmekkäät valmistuivat pari päivää sitten ja menet kuopukselle. Kämmekkäät on neulottu kahdella langalla jotta ovat jämäkät ja lämpimät. Kuva vääristää hiukan sävyjä, kämmekkäät ovat todellisuudessa tummemmat. Molemmat langat ovat itse värjättyjä ja löytöjä käsi - ja taideteollisuus oppilaitoksen kirpparilta vuosi sitten. 

Tänään tasan 2 kuukautta jouluun! 

maanantai 18. lokakuuta 2021

Jouluperinteitä keskiajalta, leipä

Tiesitkö, että leipominen on kuulunut vuodenkierron pimeään aikaan jo paljon ennen kristinuskon saapumista. Erityisesti ruisleivällä on ollut tärkeä rooli suomalaisessa ruokaperinteessä ja sitä on syöty aterian yhteydessä lähes jokaisella aterialla. Jos kunnollisista leipäviljoista oli pulaa,  leivänkorviketta tehtiin puun kaarnasta tai vaikkapa voikukista. Kunhan vain oli leipää! Joulun juhlapöydässä leivällä oli kunniapaikka. Joulua varten leivottiin suuri joululeipä. Joululeipäperinne on säilynyt meidän päiviimme saakka.

Kristinuskon saapumisen jälkeen ja joulun muuttuessa kristilliseksi juhlaksi, sai joululeipäkin kristillisen merkityksen. Varhaiskeskiajalla vaikuttanut Paavi Gregorius Suuri (590-604 jKr) muistutti kuuluisassa joulusaarnassaan, että Kristus syntyi Betlehemissä ja nimi Betlehem tarkoittaa leivän taloa. Kristus käytti puhuessaan paljon vertauskuvia ja itsestään hän puhuin sanoin:" Minä olen elämän Leipä, joka tuli alas taivaasta." (Joh. 6:51) Paavi Gregorius kertoi saarnassaan, että tämän takia vastasyntynyt Jeesus-lapsi laskettiin seimeen makaamaan kuin puhdas vehnäleipä. 

Paavin saarnasta lähtien joululeivästä tuli keskeinen osa mitä tahansa jouluperinnettä. Leipä oli osana joulumessua, joulupöytään laskettiin varta vasten leivottu joululeipä, leipä esiintyi kakkujen ja keksien muodossa tai vanukkaan lisänä. Metsän eläimet ja linnutkin saavat leivästä osansa. 



Lisää keskiajan jouluperinteistä seuraavissa postauksissa.


tiistai 12. lokakuuta 2021

Jouluun liittyvät tuoksut

 


Jouluun liittyy valtavasti tuoksuja. Mandariini on ehdottomasti yksi niistä. Tai oikeastaan pitäisi puhua Satsumoiden tuoksusta joiden satokausi sattuu nimenomaan joulun alle. Itse Mandariini on poimittavissa vasta maaliskuussa. Kävin tämän varta vasten mister kuuklelta tarkistamassa. Muistan kuinka Espanjassa istuin kahvilassa nauttimassa viiniä ja paikkaa ympäröi hedelmiä notkuvat mandariinipuut. Oli maaliskuu.

Satsuma tai Mandariini, tuoksu on jouluinen. Sitäpaitsi kirkkaina pieninä aurinkoina hedelmävadilla köllötellessään ne ilahduttavat. 

Oletteko muuten huomanneet, että Jouluradio aloittaa lähetyksensä jo 1.11.
❤️ 

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Taikakävyt

Jos mielit tehdä yksinkertaisen mutta näyttävän koristeen Halloween-juhliin, tässä on sinulle sellainen. Tarvitaan vain isoja käpyjä, spray-maalia ja glitter-pölyä.


Ystäväni kyseli onko minulla kenties tarvetta Peuge-männyn kävyille. Hetken funtsittuani sain ajatuksen synkistä mutta niin ihanasti kimmeltävistä käpykoristeista jotka sopivat kohta käsillä olevaan Halloweeniin.

Asettele kävyt spreijaamista varten jonkinlaisen alustan päälle. Homma kannattaa tehdä mieluusti ulkona. 


Maali kuivaa todella nopeasti. Glitterhile täytyy ripotella heti maalaamisen jälkeen, muuten se ei tartu. 


Näistä tuli ihanat. En vielä tiedä rakennanko kävyistä himmelin vai annonko olla pöytäkoristeena. Sen näkee sitten, kun bilepäivä koittaa.. 

torstai 30. syyskuuta 2021

Syksyisessä metsässä

 

Syön joka päivä paljon marjoja. Puolukat ovat lemppareitani. Ymmärtääköhän suomalaiset miten etuoikeutettuja täällä ollaan, kun meillä on metsät täynnä monenlaista sientä ja marjaa joita jokaisella on oikeus kerätä..

Kuiva ja kuuma kesä näkyy marjasadossa selvästi. Tuntuu kuin olisin kerännyt rosepippureita. Niin piskuisia suurin osa puolukoista oli. 

Metsässä kävely on ihanaa. Syksyinen metsä on paras. Ei hulluna huutavia lintuja eikä joka paikkaan tunkevia ötököitä. Vain hiljaista tuulen huminaa, puiden naksahtelua ja ruskan värejä.  Syksyinen metsä on myös täynnä erilaisia tuoksuja. Tunnistatko sinä maan tuoksun? 

Suppilovahveroita löytyi. Tämä suppisnippu piilotteli lahonneen puun suojissa. Niiden kavereita oli lähistöllä muovikassillinen. 

Komeat kärpässienet


Metsässä kulkiessani mieleen tuli eräs runo:

"Mielikki metsän emäntä,
Muori puhasmuovollinen,
Varustellos mun varani,
Kohotellos kohtaloni!
Aukase metinen arkku,
Mesilipas liikahuta,
Sisässä salon sinisen,
Kummun kultaisen navalla!
Pane kulta kulkemahan,
Hopia vaeltamahan,
Vasten miestä valkiata,
Kovin koivun karvallista!"
(Kanteletar) 

Mielikki oli muinaissuomalaisten naispuolinen metsän jumala. Mielikkiä oli puhuteltava ja maaniteltava kauniisti, jos mieli saada metsästysreissuilta saalista. 
Mielikki oli parantaja ja metsän koristaja ja kaunistaja. 

Ilmankos Mielikki mielessä kävi, kun kaikki Metsässä näytti niin hienolta. 

perjantai 24. syyskuuta 2021

Makeaa...


Pipareita leipoessa taikinasta jää aina pieni jämäköntti, jolle ei oikein tiedä mitä tehdä. Roskiin ei viitsisi heittää mutta ei jaksaisi myöskään leipoa vajaata pellillistä. Kun lapset olivat pieniä, tätä ongelmaa ei ollut. Arvaatte varmasti miksi....

Se pieni jämäköntti jäi nytkin ja ratkaisin asian tekemällä lisää Halloween-kemujen koristeita. Olkoon tässä vaikka löyhä kytkös Hannu ja Kerttu satuun. Sitä paitsi sain samalla ikään kuin vahingossa pitää karkkipäivän. Irtokarkkeja ei koskaan osteta vain muutamaa. Niitä ostetaan iso säkillinen!  

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Syyspäiväivän seisaus

Tänään on syyspäivän tasaus jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Vanhan kansan mukaan se tarkoittaa syksyn ensimmäistä päivää jolloin kesä on kokonaisuudessaan ohi. Lähdemme kulkemaan kohti vuoden pimeää ajan jaksoa joka on joillekin synkkää ja ahdistavaa aikaa ja toisille sitä parasta. Itse pidän syksystä ja pimeydestä valtavasti. Olen oppinut näkemään sen antaman levon, rauhan ja hiljaisuuden. Olen joutunut huomaamaan, että meissä ihmisissä on edelleen sama rytmi luonnon kanssa ja meidänkin tarvitsee vaihtaa hidas vaihde päälle päivien pimetessä. Ilman sisimmän kuuntelua tulee yhteen törmäyksiä jotka näkyvät väsymisenä, uupumisena ja kenties sairastumisena. 



Kaunista ja levon täyteistä syyspuolta jokaiselle. 

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Pippuripiparit

Meidän keittiössä tuoksuu ihanalta! Tein eilen illalla piparkakkutaikinan tekeytymään ja tänä aamuna leivoin sen. 

Piparit lähtevät mukanani keskiaikaharrastajien viikkotapaamiseen ja sen takia yritin metsästää nimenomaan keskiaikaista pippuripipariohjetta. Itselläni on muutama keskiajan keittokirja mutta niissä ei ole piparkakkuohjetta ja enkä löytänyt sitä netistäkään. Tiedän, että keskiajalla on piparkakkuja syöty ja monet piparkakkuohjeet sisälsivät reilusti pippuria. Pippurilla katsottiin olevan monia terveydenhoidollisia ominaisuuksia. Sillä parannettiin esimerkiksi pääkipua, ruokahaluttomuutta, yskää, vatsa-ja maksa ongelmia, horkkaa ja rintatautia. Nykyisten joulupiparien juuret ovat keskiajalta peräisin.

Etelä-Suomen Sanomissa ollut ohje vuodelta 2009 on lähinnä sitä mitä hain. Keskiajalla toisin ei käytetty kohotusaineita ja sokerin tilalla makeuttajana toimi hunaja. Jaan ohjeen tähän teille muillekin ja samalla se jää itselleni muistiin. 


PIPPURIPIPARIT

2 dl tummaa sokeria

1,5 dl hunajaa

3 rkl siirappia

1,5 dl maitoa

75 g voita

1,5 tl ruokasoodaa

500 g vehnäjauhoja

1 rkl jauhettua inkivääriä

1 rkl jauhettua neilikkaa

1 rkl jauhettua muskottipähkinää

2 rkl jauhettua pippuria

6 rkl kanelia

2 rkl jauhettua korianteria

Kiehauta sokeri, voi ja mausteet. Anna jäähtyä. Lisää maito ja kuivat aineet. Anna taikinan maustua muutama tunti tai mielummin yön yli.




Lopputulos on normaalia vaaleampi, koska minulta uupui tumma siirappi ja korvasin sen vaalealla siirapilla. Maku on pippurisen poltteleva ja herkullinen. 

lauantai 18. syyskuuta 2021

Miten olisi kummitusjuhla?

 Viime syksynä pidin elämäni ensimmäiset Halloween-juhlat. Jotenkin siihen asti olin pitänyt sitä amerikkalaisena hömpötyksenä. Mutta nyt.... ehkä Korona ja muut elämässä tapahtuneet raskaat asiat ovat saaneet ajattelemaan asiaa toisin. Aina on aihetta juhlaan. Aina voi pitää hauskaa. Aina voi nauttia elämästä ja toteuttaa erilaisia ideoita, etenkin jos ne ilahduttavat myös muita.  

Ensimmäiset Halloween-kemut olivat suksee. Niihin osallistuivat sisarukseni perheineen. Pääpaino  oli "ällöttävällä" herkkutarjoilulla. Juhlapöydässä oli silmämunakakkua, limalieroja, peikon räkäpalloja jne. Lapsia nauratti ja herkut maistuivat, vaikka itseäni jotenkin ällötti ajatus peikon räästä. Olin toki  satsannut myös kodin koristeluun ja pukeuduin naamiaisasuun. Kummitytöltä sain sen verran palautetta, että seuraavista juhlista voisi tekoveren jättää pois. Ok, se sopii. 



Hämähäkin seittiä oli paljon joka paikassa.


Mulkoileva silmämunakakku. Takana apinanaivoviipaleita.


Koska koristeiden hankkiminen on aika tyyristä, valmistan osan itse. Tänä aamuna valmistui kuvassa oleva kiltti kummitus. Se saa kaveriksi varmasti muitakin, kokonaisen kiltin kummituslauman. 

maanantai 13. syyskuuta 2021

Pihlajanmarjat helminauhaksi


Pihlajanmarjahyytelö on kummitellut takaraivossa koko syksyn mutta jostain syystä laiskuus iski ja valitsin omasta mielestäni helpomman vaihtoehdon eli marjojen kuivaamisen koristekäyttöä varten. (Joku muu voi ajatella toisin ja pitää hilloliemien keittämistä parempana nakkina.) 

Muutama ystäväni on toivonut minulta koristekranssia jouluksi ja valmistelut sitä varten on hyvä aloittaa jo nyt. Tänä vuonna pihlajanmarjasato on ollut ennätyksellinen ja ne ovat muutenkin niin kauniita, perinteisiä ja kaiken lisäksi ilmaisia, että tottahan toki hyödynnän niitä kransseissa tai sitten muualla.

 

Pujottelin pihlajanmarjat yksitellen ompelulankaan neulaa apuna käyttäen. Sormista tuli mukavan tahmaiset.


Siinä ne nyt suloisesti roikkuvat ja kurtistuvat kuivuessaan. Jos oikein pitkiä marjanauhoja malttaa tehdä, saa niistä kuuseen kauniit koristeet. Funtsikaas... Pieni pöytäkuusi, jossa koristeina pihlajanmarjanauhaa, popkorninauhaa ja latvassa olkitähti... Aina ei tartteta glitteriä.

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Miehen perussukat

 


Aina loppukesästä teen kyselykierroksen perheenjäsenille villasukkatarpeesta. Vaikka omasta mielestäni onkin niin, että villasukkia ei voi koskaan olla liikaa, ei kaikki muut ole samaa mieltä enkä viitsi neuloa sukkia kaappiin pölyyntymään ja viemään tilaa. Pojaltani tuli heti vastaus, että hänellä on villasukkia sen verran mitä käyttää. Mieheni sen sijaan kyseli villasukkien perään syksyn ensimmäisinä viileinä iltoina. Neuloin siis miehelleni syksyn ensimmäisen sukkaparin metsänvihrein sävyin. 

Sääennusteen mukaan alkava viikko tuo mukanaan jäämereltä kylmät pohjoiset tuulet ja syysmyrskyn. Villasukille on tarvetta. 
Mukavaa alkavaa viikkoa!

torstai 9. syyskuuta 2021

Villakankainen pussukka

Opiskelin tekstiiliartesaaniksi vuosia sitten ja meillä oli ihana opettaja joka kannusti tekemään hetken mielijohteesta erilaisia kudontakokeiluja, vaikka ne olisivat tuntuneet hassuilta ja materiaalit yhteensopimattomilta. Hän haali jostakin lankavaraston kätköistä kasan jämälankoja ja käski tehdä kangaspuille koko luokan yhteisloimen. Puilla lepäsi sulassa sovussa ehdat villalangat ja chenillet. Ainoa asia mihin hän puuttui oli värien sommittelu. Joku harmonia oli oltava ja opettajallamme oli pettämätön värisilmä. Kudontalangan saimme valita itse. 


Kun kangas oli valmis se laitettiin huopumaan pesukoneeseen ja jännittyneenä odotimme lopputulosta. Kirjavien jämälankojen sekamelskasta syntyi erittäin kaunis persoonallinen huopakangas. Kankaasta jokaiselle leikattiin pala jonka oli itse kutonut. Tästä kangaspalasta tein itselleni loppukesästä keskiaikaharrastusta varten pussukan johon mahtuu vähän isompiakin tavaroita. Pussukka roikkuu vyötäröllä ja on solmittuna vyöhön kiinni. 



Kuvassa hennot pastelliset värisävyt eivät näy. Vihreät nyörit pyörittelit nyörihaarukalla. Koristeena on pieniä kulkusia. 


torstai 2. syyskuuta 2021

Tunnista tähtiä

 



Lapsena makasin usein kesämökillä järven jäällä katse kohti tähtitaivasta. Valosaaste oli kilometrien päässä, ympärillä hiljaisuus. Ainoastaan pakkasjää paukahteli ja puut narisivat. Mitä kauemmin yllä kaareutuvaa tähtitaivasta katsoi, sitä syvemmälle näki. Joskus otin mukaan tavalliset kiikarit. Kuun niillä näki jo melko hyvin. 

Uteliaisuuteni ei koskaan edennyt sille tasolle, että olisin vonkunut vanhemmiltani kaukoputkea tai opetellut tähtikuvioiden nimiä. Nautin vain tähtitaivaan suunnattomasta kauneudesta.

 Aikuisena olen innostunut tähdistä uudestaan. Ystävältäni sain vinkin kuinka voin helposti tunnistaa tähtiä puhelimeen ladattavan Stellarium -sovelluksen avulla. Nyt kuljen iltaisin omalla pihalla ja tiirailen taivaalle puhelimen kanssa. Olen löytänyt jo Jupiterin ja Saturnuksen. Ne loistavat uskomattoman kirkkaina. Ehdotin jo miehelleni, että joku ilta mennään ulos vilttien ja vällyjen kanssa mukana kuumaa juomaa. Pidetään tähtien katseluilta. 



(Kuvituskuvat Pinterest)


lauantai 28. elokuuta 2021

Paahdetut joululta maistuvat mantelit

Tänään on luvassa harrastusmenoja jotka kestävät koko päivän. Jotain evästä täytyy mukaan ottaa ja mieluusti vielä sellaista jotka voi yhdistää keskiaikaan, koska puuhat liittyvät siihen. 

Tein eilen valmiiksi kaali-kinkku-porkkana-täytteisiä ruisnyyttejä ja jälkkäriksi paahdettuja manteleita joiden ohjeen löysin Yhteishyvästä. Manteleiden ohjeen jaan teidänkin iloksi. Manteleissa käytetyt mausteet ovat ihanan jouluisia mutta keskiajalla ne olivat arkipäivää ympäri vuoden. 


 300g Manteleita (mieluummin kuorimattomia) 

1 rkl Rypsiöljyä

3 rkl Siirappia

1,5 tl Sormisuolaa

1,5 tl Kanelia

1 tl Inkivääriä

1 tl Kardemummaa

1 tl Rouhittua mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Mittaa kulhoon öljy, siirappi ja mausteet. Lisää mantelit ja sekoita hyvin. Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda uunin keskitasolla 5min ja sen jälkeen kääntele manteleita. Paahda jälleen 5min ja sitten kääntele. Lopuksi paahda vielä 5min.

Anna jäähtyä kokonaan ja kaada sitten kulhoon/rasiaan. Valmiit mantelit säilyvät ilmatiiviissa rasiassa 2 viikkoa. 



Tosi hyviä. Ohjeen mausteseos on aika mieto. Itse laitan seuraavaan satsiin enemmän mausteita. 


keskiviikko 25. elokuuta 2021

Jouluun on tasan 4 kk!

Hetki sitten oli kesä ja kohta on jo joulu. Ainakin minun mielestä 4 kuukautta on tosi lyhyt aika. Kun suurin osa päivästä menee kaikkiin arkisiin asioihin kuten töissä käyntiin, ei 4 kuukautta joulun funtsimista ja valmistelua ole yhtään liikaa!

Kun ilmat ovat kääntyneet sateisiksi, on mieleen hiipineet erilaiset kuumat juomat kuten glögi ja kardemummakaakao. Täydensin kuluneella viikolla kaakao- ja kardemummavarastoni sitä hetkeä varten, kun kaakaohimo iskee. Vaahtokarkkejakin ostin mutta ne söin lähes samantien. Mussutin posket pullollaan kuin murmeli.. Vaahtokarkit ovat lemppareitani. Etenkin ne isot alkuperäiset jotka kestävät myös nuotiolla paahtamisen. En ymmärrä kuinka jotkut pystyvät ylläpitämään kaakaobaaria kotonaan, koska mulla olisi ainekset (lue karkkikoristeet) koko ajan loppu. 

Jouluaskarteluja teen nykyään tosi vähän mutta muutama kranssi on tuloillaan. Työkaverini oli nähnyt jossain villalankapalleroista tehdyn ovikranssin ja mietti mistä sellaisen saa, kun hän itse ei harrasta mitään kädentaitoja. Lupasin tehdä hänelle kranssin. Olen joskus ollut niin viisas, että lajittelin kaikki jämävillalangat värien mukaan laatikoihin joten nyt homma on helppo. Sen kuin pyörittelee vaan....


Mukavaa joulun odotusta!




lauantai 21. elokuuta 2021

Persoonallinen puoti

 


Haminassa sijaitsee erikoinen kauppa. Se ei ole kirpputori, vaikka myynnissä on pelkkää käytettyä tavaraa. Se ei myöskään ole sisustusliike, vaikka kaikki onkin tarkoitettu kodin rakentamiseen ja laittamiseen. Kaupan nimi on osuvasti Rakennuspuoti. Erityisesti entisöinnistä, historiasta ja rustiikkisesta sisustamisesta innostuneiden kannattaa käydä täällä. Veikkaan, että Steam Punk diggaritkin löytävät monenlaista herkkua. Puoti ei ole auki joka päivä mutta omistajien kanssa voi asiasta neuvotella. He olivat todella palvelualttiita.



Hyvässä kunnossa oleva lasten polkupyörä.


Voimistelu "hevonen". Tämä olisi aika magee keskellä isoa olkkaria. 


Vesikelkka lastinaan tyhjiä pulloja


Lastensänky, tämä oli oikeasti vanha. Jugendia? Mieleeni putkahteli heti kummitustarinat joissa  tyhjillään olevasta lastenhuoneesta kuuluu edelleen kikatusta ja tavarat liikkuvat itsekseen... 


Paljon erilaisia kahvoja

Valurautaisia uuninluukkuja

Kuvattavaa olisi ollut paljon mutta ihan kaikesta en kehdannut kuvia ottaa. Myös muita ihmisiä oli liikkeellä ja täytyy jonkinlaista turvaväliä pitää. Mitään en tällä kertaa ostanut mutta hieman jäi kaivelemaan kaksi valurautaista lyhtyä joista saisi fiksaamalla sisälle tosi upeat valaisimet. 


torstai 19. elokuuta 2021

Karamellisukat

Ulkona tuuli viuhuu niin, että kolina käy. Meidän vanhan talon peltikatto kumahteee, humisee ja paukahtelee. Omalla tavallaan se on jännittävää ja viehättävää. Olen aina rakastanut myrskyjä. Jos en tarvitsisi lukulaseja käsitöiden tekemiseen, istuisin varmaankin työhuoneessani kynttilän valossa ja ottaisin kaiken ilon irti tästä luonnon tarjoamasta elämyksestä ääniefekteineen. 


Mulla jatkuu keskeneräisten töiden valmiiksi saattaminen. Kuvassa olevia sukkia aloin neuloa yli vuosi sitten kevään korvalla, kun ihastuin Novitan pastellisävyiseen lankaan. Tykkään tehdä villasukista pitkävartisia, koska ne lämmittävät ihanasti pohkeita syksyisillä kävelylenkeillä ja blokkaavat talvella lumen pääsyn lahkeen sisäpuolelle. Veikkaan kyllä, että kuvan karamellisukat pääsevät käyttöön vasta ensi keväänä, kun pastellisävyt alkavat kiehtoa uudelleen kevään auringon säteiden myötä. 



maanantai 16. elokuuta 2021

Joululaulujen top ten

Kuuntelin aamulla Jouluradiota. Oli mukava kurkistaa tuttuja Jouluradion nettisivuja, vaikka ei sinne kesäaikaan päivityksiä juuri tulekaan. Luin nostalgiahuumassa uutisia menneiltä jouluilta ja kurkkasin mitkä ovat tämän hetken kuunneilluimmat joululaulut. Aloin miettiä miltä oma top 10 listani näyttäisi, jos saisin päättää soittolistan..


Järjestys on satunnainen.. 

Kun maas on hanki

En etsi valtaa loistoa

Tuikkikaa oi joulun tähtöset

Tonttu Torvinen

Tonttu

Pikku oravien joululaulu 

Maa on niin kaunis

Avaruus

God rest ye merry gentlemen

Carol of the bells 


Miltä sinun listasi näyttää? 




sunnuntai 15. elokuuta 2021

Mitä jos mekossa on reikä?

Jos sulla tulee sukkaan reikä, parsitko sen? Täytyy myöntää, että ainakin meillä tavalliset sukat menee suoraa tietää roskikseen tai koiranleluiksi. En parsi. 

Parsiminen on vuoden 2021 käsityötaito ja on tekee uutta tulemistaan. Sen verran kartalla olen, että tiedän kyllä miltä kauniisti parsittu villasukka näyttää ja olen yrittänyt jäljitellä tätä taidon näytettä. Oikeaoppisesti parsittu paikka on nimittäin myös kestävä. Noh, ne minun tekeleet eivät yllä entisaikojen emäntien tasolle. Ovat jotenkin muhkuraisia. Jospa ajan kuluessa kehityn.

Keskiaikaharrastajana mulla on joukko vaatteita jotka ovat työläitä valmistaa mutta tietenkin kuluvat käytössä ihan niin muutkin vaatteet. KA-vaatteissa kulumista tapahtuu etenkin helmoissa, hihansuissa, kaula-aukoissa ja sitten kiilamaisissa "muotolaskoksissa". Helmat ja hihansuut on helppo korjata mutta kiilojen kohdat aiheuttavat päänvaivaa. Ihan miten vaan niitä ei voi kursia kasaan, jos haluaa siistin lopputuloksen. 

Ratkaisin pellavamekkoni kohdalla asian näin. Jos et voi peittää, korosta. Kirjaillun kohdan alla on reikä. Nyt reikä on ummessa ja ympäröivä alue vahvistettu pistoin.


 
Nurjalle puolelle laitoin kangaspaikan jonka ompelin saumoihin kiinni. Kirjailu on tehty paikkakankaan läpi. 


Kun tätä postausta kirjoitan, ulkona viuhuvat jo loppukesän tuulet. Tekisi mieli sanoa syksyn tuulet mutta ihan vielä ei olla siellä. Vettä tulee kuuroittain kaatamalla ja mieheni kanssa mietitään mitä uskaltaa tälle päivälle suunnitella ettei täysin kastuta, jos ulos lähdetään. 

Ehkä linnoittaudun koko päiväksi käsityökammiooni ja annan ajatusten vaeltaa kekrin aikaan ja jouluun...