sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Ohoh!

Just niin, ohoh! Edellisestä postauksessa on kuukausia. Aika paha. Toisaalta blogia aloittaessani päätin, että päivitystahdista ei saa tulla taakka. Tämä on taviksen päiväkirja, ei somevaikuttajan elanto. Täytyy nostaa hattua kaikille bloggareille jotka tienaavat leipänsä tuottamalla kiinnostavaa somesisältöä aina vaan. Mikä luovuus! 

Mulla meinaa näköjään luovuus hyytyä jo ensimmäisen kappaleen jälkeen. Luovuusongelmia oli myös blogin ulkoasun kanssa. Halusin kesäisessä lammessa uiskentelevien sammakoiden tilalle jotain syksyisempää. Aika likellä oli etten hypännyt suoraan jouluun. Nautitaan kuitenkin kaikesta tästä värikyllyydestä, maan tuoksusta, sumusta, synkkyydestä ja luonnon rikkaudesta hetki. 



 

tiistai 28. kesäkuuta 2022

Villalankojen purettaminen


Kasvivärjäys on ollut "To Do" listallani jo kauan. Kasvivärjäys on taito jonka lähes jokainen keskiaikaharrastaja (kuten minä) haluaa jossain vaiheessa opetella. Se ei ole vaikeaa taikka monimutkaista mutta aikaa vievää kylläkin. Liikkeelle lähdetään aina siitä, että värjäykseen käytettävät materiaalit on  itse kerättävä. Onneksi meidän pihasta löytyy vähän kaikenlaista värjäykseen sopivaa, koska kasveja ei voi käydä luonnosta miten tahansa riipimässä. Pitäisi olla metsän/niitynomistajan lupa. Olen laittanut talteen myös kotoa jätteisiin meneviä "kasviperkeitä", esim sipulinkuoret ja avocadon kivet. 

Nyrkkisääntönä on, että kasveista saaduilla väreillä värjätään luonnon omia materiaaleja kuten puuvillaa, pellavaa, silkkiä, villaa, nahkaa ja paperia. Lähdin liikkeelle villalangoilla jotka on tällaiselle ensikertalaiselle helpoin materiaali. 

Ennen kuin päästään itse värjäykseen täytyy tehdä muutamia valmisteluja. Villalankakerät puretaan vyyhdeiksi ja ne esikäsitellään puretteella. Puretusainetta tarvitaan, koska luonnon väriaineet eivät pysty kiinnittymään tekstiilikuituun ilman apuainetta. Poikkeuksena on sellaiset värjäyskasvit jotka sisältävät itsessään pureteainetta. Raparperi esimerkiksi sisältää oksaalihappoa eikä silloin tarvitse erikseen purettaa. 

Yleisin ja turvallisin purete on aluna jota itsekin käytän. 



Langat sidottuina vyyhdeiksi neljästä kohtaa. Näin ne eivät sotkeennu keskenään. Sitominen tulee tehdä niin löyhästi, että purete pääsee imeytymään tasaisesti joka paikkaan. 



Vyyhdittämisen jälkeen laitoin langat likoamaan kädenlämpöiseen veteen joka auttaa pureteliemen imeytymistä lankoihin. Sillä aikaa, kun langat olivat vettymässä, valmistin pureteliemen. 


VÄLINEET 

-Iso kattila
-Lämpömittari
-Keittiövaaka
-Puukauha
-Vati
-Alunaa

1. Punnitse langat. Alunaa tarvitset 10% lankojen kuivapainosta. 

2. Lämmitä vesi kattilassa 80 C asteiseksi. Sillä välin, kun vesi lämpiää kattilassa, laske vatiin jossa langat ovat likoamassa hanasta kuumaa vettä ja anna lankojen vähitellen tottua korkeaan lämpötilaan. Näin vältytään äkilliseltä lämpötilamuutokselta lankojen siirtyessä pureteliemeen. Liian nopeat lämpötilamuutokset rasittavat ja kuluttavat lankoja (ne alkavat huopua). 

3. Sekoita aluna pieneen tilkkaan kuumaa vettä. Kun kattilassa oleva vesi on 80 C asteista, kaada alunaliemi kattilaan ja sekoita hyvin. 

4. Anna veden jäähtyä 60 C asteen ja lisää sitten langat.

5. Nosta lämpötila jälleen 80 c asteeseen ja anna lankojen olla siellä tunnin. Lämpötilan ei pidä nousta yli  90 C asteeseen eikä lankoja ole tarpeen pitää kattilassa yli tuntia, koska se haurastuttaa lankoja. 

6. Huuhtele langat kevyesti ja anna kuiva ilmavassa paikassa. Ei suoraan auringon paisteeseen. 

7. Jäljelle jääneen puretusliemen voit hävittää jäteviemäriin. 



Siinä ne kuivuu. Menevät värjäykseen muutaman päivän päästä. Puretetut langat säilyvät käyttökelpoisina vuoden. Langat voi myös värjätä heti purettamisen jälkeen. Itse pilkoin homman osiin ajan säästöllisistä syistä. 


keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Kädet mullassa, varpaat vihreinä

Japanilainen sanonta.. Jos haluat olla loppuelämäsi onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. En varsinaisesti haaveile puutarhurin urasta mutta eipä käy kieltäminen etteikö puutarhassa möyriminen tee hyvää. Se on rehellistä fyysistä työtä jossa oman käden jäljen näkee heti. Ympärillä kuuluvat äänet ovat luonnon omia tai kaukaa kaupungista kantautuvia. Myös oman pään sisäiset äänet saavat tilaa myllertää ja etsiä paikkaansa lopulta asettuen ja hiljentyen kokonaan. Olen luonteeltani murehtija joten tällaiselle on todellakin tilausta. Kulunut talvi ja kevät olivat huolten täyttämiä läheisen ihmisen sairastumisen myötä, samoin vanha koiraystäväni paranteli puoli vuotta sitkeää taisteluvammaansa joka sai pelkäämään jopa koiran menettämistä. Eläinlääkärilaskut hipoivat luonnollisesti pilviä...

Kun puutarhaan menee ja hetken malttaa hengähtää, huomaa että luonnossa kaikki asiat rullaavat omalla painollaan. Talven jälkeen tulee aina kesä ja irti nyhdetty raparperikin puskee maasta, vaikka syksyllä puolimädäntyneet lehdet päätyivät kompostiin ja jäljelle jäi vain savinen monttu. Joka paikka pursuaa elämää joka villisti etsii omat muotonsa, vaikka ihminen yrittää ohjailla kitkemällä, leikkaamalla ja sitomalla. Ehkäpä oma murehtiminenkin on turhaa, koska elämä tuppaa löytämään aina tiensä. Hyytävien tuulien jälkeen tulee lempeä pouta.




Omenapuu jolla on ikää yli puoli vuosisataa. Se on sammaleen peittämä ja omituisen mallinen. Puulla on tapana kukkia vain puoli puuta kerrallaan. Näin se säästää itseään, kun osa puusta voi levätä. Satoa tulee joka vuosi siitä huolimatta ähkyksi asti. Lajiketta en tiedä. Puu oli olemassa jo silloin, kun ostimme talon. Edellinen omistaja oli joutunut vanhainkotiin. Ei ollut ketään jolta kysyä. 

torstai 26. toukokuuta 2022

Partiolaisten adventtikalenteri

 Jouluinen henkäys keskellä suloisinta suvea.

Partiolaisten adventtikalenterin kuvittaja on tänä vuonna suosittu laskenkirjailija ja kuvittaja Ninka Reittu. Kalenteri tulee myyntiin 15.10. 

Ajatella, partiolaisten adventtikalenteriperinne on jo yli 70 vuotta vanha. Partiolaisten omilta sivuilta selviää, että ensimmäinen adventtikalenteri oli Ulla von Wendtin käsialaa ja kuvassa oli piparkakkutalo. Julkaisuvuosi todellakin jo 1947. 



Partiolaisten omien sivujen kautta pääsee tutustumaan jokaiseen vuosikymmeneen ja myös yksittäisen vuoden kalenteriin. Mieleen tulvii muistoja. Nostalgista! Kauneudellaan ja yksinkertaisuudellaan minuun teki vaikutuksen vuoden 1948 kalenteri joka on niin ikään Ulla von Wendtin kuvittama. 


Ihana, eikö?

(käy kurkkaamassa)


maanantai 18. huhtikuuta 2022

Verso


Mikäs se sieltä pilkistää?
No sehän kurkuman verso kavereineen.
Meillä on kokeellinen taimien kasvatus vauhdissa taas. Ruoanlaitosta jäi tähteeksi pari kurkuman palaa jotka tökättiin multaruukkuun. Ovat jo alkaneet mukavasti orastaa ja toiveena on, että villiintyvä kunnolla. Kurkumalla on nimittäin hyvin kaunis aniliininpunainen kukka.